Raportti: Historian Ystäväin Liitto 90-vuotta

Lauantaina 10.12.2016 vietettiin Historian Ystävien 90-vuotisjuhlaa. Historian Ystävillä oli aamupäivällä Tieteiden talossa Juhlaseminaari ja iltapäivällä jatkettiin juhlia Suomalaisella Klubilla.

Juhlaseminaarissa pohdittiin, kuinka vanha on Suomi ja mikä on Suomi - vaikeita kysymyksiä, joihin tutkijoilla ei ollut yksiselitteisiä vastauksia. Seminaarin avasi Historian Ystäväin Liiton puheenjohtaja Janne Virkkunen. Arkeologian kannalta asiaa pohti professori Jussi-Pekka Taavitsainen ja heti hänen jälkeensä professori Jukka Korpela tiukasti perusteli, että Muinais-Suomea ei ollutkaan ennen kansallisuusaatteen kasvualustan luomassa tarpeessa ja professorien Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen ja Jalmari Jaakkolan historian tulkintoja. On tärkeää muistaa, että monet elämäämme  ja maailman ymmärtämisen tapaamme vaikuttavat käsitteet ovat historiallisesti varsin nuoria. Näitä käsitteitä ja tapoja heijastamme sitten menneisyyteemme. Tämän vuoksi "jokainen sukupolvi kirjoittaa historian uudelleen" ja tämä selittää myös sen, miksi historiaa pidetään myös poliittisesti vaarallisena ja miksi diktaattorit pyrkivät aina rajoittamaan tutkimusta.

Nuori dosentti Lari Kotilainen esititti perusteluita, joilla suomenkielen voisi ajatella eriytyneen muista lähisukunsa kielistä (esim.vironkieli) noin ajanlaskumme ajan aikoihin, "vuonna 0". Suomalaisten kristinuskon alkuvaiheet olivat osaltaan muovaamassa Suomen syntymistä ja suomalaisen kulttuurin muotoutumista professori Simo Heininen mukaan. Hyvinvointivaltiomme merkitystä demokratialle ja sen kehittymiselle pohti professori Henrik Meinander. Alustusten jälkeen käytiin vilkasta keskustelua ja seminaari herätti monenlaisia ajatuksia. Seminaarin päätössanoissa Janne Virkkunen kehotti jokaista päättämään itse, kuinka vanha Suomi on tai mikä on Suomi. On itse kriittisesti pohdittava, mitkä perusteet ovat painavimmat ja mitkä ovat tarkoitusperämme, kun hyväksymme tietyn tulkinnan Suomesta - ajattelimme sitä sitten maantieteellisenä alueena, valtiona, kansana, kulttuurina, yhteiskuntana tai kielenä. Historian aikana kaikki ovat muuttuneet moneen kertaan!   Juhlaseminaarin ohjelma

Historian Ystävien 90-vuotisjuhla alkoi klo 17.30 Helsingin Suomalaisella Klubilla. https://webmail.louhi.net/?_task=mail&_action=get&_mbox=INBOX&_uid=7314&_part=4&_extwin=1&_mimewarning=1&_embed=1 Klubin juhlasali oli täynnä historian ystäviä. (kuva K. Kalliomäki)

Puheenjohtaja Janne Virkkusen avattua tilaisuuden, lehdistöneuvos Jyrki Vesikansa kertoi Liiton historiasta tiiviisti, huumoria unohtamatta, puheen voit lukea täältä. Historian Ystävillä on edelleen tärkeä tehtävä yhteiskunnassamme.
https://webmail.louhi.net/?_task=mail&_action=get&_mbox=INBOX&_uid=7314&_part=9&_extwin=1&_mimewarning=1&_embed=1 Jyrki Vesikansa (kuva K. Kalliomäki)

Musiikkiesitys sekä kevensi että juhlisti tunnelmaa mielenkiintoisten puheiden välissä, juhlapuheen piti kirjailija Jari Tervo sekä hauskasti että mielenkiintoisesti. Hän pohti historian, historiantutkimuksen sekä historiallisen kirjallisuuden tai historiallisen romaanin, suhdetta. Luotettavuus on myös tärkeää hyvälle historialliselle romaanille, sen on annettava todenmukainen kuva siitä mistä kertoo, vaikka onkin fiktiota. Mika Waltari kirjoitti Sinuhen käymättä koskaan Egyptissä, mutta tutustui aiheeseensa muutoin hyvin. 
https://webmail.louhi.net/?_task=mail&_action=get&_mbox=INBOX&_uid=7314&_part=14&_extwin=1&_mimewarning=1&_embed=1 Jari Tervo (Kuva K. Kalliomäki)
Lähi-historian aiheet ovat vaikeita. Tervon kokemus oli, että "aina kaikki suuttuvat, kun heistä kirjoittaa"  - sama havainto on tuttu monelle tutkijallekin, jotka kirjoittavat nk. aroista tai vaikeista asioista!  Historiallinen romaani usein on tarttunut nimenomaan vaikeisiin aiheisiin, joissa on mukana paljon tunnetta (esim. Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Jari Tervon Matriarkka) ja tuonut esille asioita, joista tutkimus ei ole paljoa kertonut ainakaan suurelle yleisölle. Näin kirjallisuus myös innostaa tutkimusta. Tervo myös hauskasti pohti Dr. Francis Fukuyaman ajatusta historia lopusta ja länsimaisesta demokratiasta historian päämääränä sekä myös aiempien teorettikkojen arviointeja historian lopusta. Erityisen riemullinen oli hänen kuvauksensa, että näiden mukaan Bryssel on saattohoidossa. Lopuksi Tervo kuitenkin korosti historian tuntemuksen merkitykstä ja toivoi Historian Ystäväin Liitolle menestystä jatkossa.

https://webmail.louhi.net/?_task=mail&_action=get&_mbox=INBOX&_uid=7314&_part=12&_extwin=1&_mimewarning=1&_embed=1 (Kuva K.Kalliomäki)
Ohjelman lopussa oli vielä ihanaa musiikkia, jota soittivat muusikot Anna-Leena Rysä (huilu), Elina Saksala (piano) ja Eeva Rysä (sello) . Tämän jälkeen nautittiin Klubin ruoasta ja keskustelu sorisi iloisesti koko illan.   Illan ohjelma