Vuoden 2024 historiateos -palkinnon voittaja julkistettu

Vuoden 2024 historiateos -palkinto on myönnetty Panu Savolaisen ja Aleks Talven teokselle Arkkitehtuurimme vuosituhannet. Suomen arkkitehtuurin historia alusta loppuun (Sammakko). Kunniamaininnat myönnettiin Kaarina Kosken, Marko Lambergin, Kirsi Kanervan ja Anu Korhosen teokselle Pohjoiset painajaiset. Pahojen unien kulttuurihistoria (Gaudeamus) ja Marjaliisa ja Seppo Hentilän teokselle Oikeusvaltion etuvartiossa. Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1925–1952 (Siltala). 

Vuoden 2024 historiateos: Panu Savolainen, Aleks Talve: Arkkitehtuurimme vuosituhannet. Suomen arkkitehtuurin historia alusta loppuun (Sammakko)

Suomalaisen arkkitehtuurin historiaa on totuttu kirjoittamaan ja lukemaan modernin yhteiskunnan sankariarkkitehtien tarinana. Koska valtaosa näkemästämme rakennuskannasta on toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, tämä tarina vastaa arkikokemustamme. Teoksen kirjoittaja Panu Savolainen kertoo teoksessaan toisenlaisen tarinan ja haastaa meidät katsomaan ja ajattelemaan toisin. Ihminen esitetään yhtenä rakentavana eläinlajina. Kuvauksen aikajänne on huikea: se alkaa Suomen päällä olleesta mannerjäästä ja päättyy seuraavaan mannerjäähän. Kuten Savolainen esipuheessa toteaa, suomeksi ei ole aiemmin kirjoitettu arkkitehtuurista teosta, jossa olisi näin laaja aikamittakaava. Arkkitehtuurilla tarkoitetaan kulttuurissamme rakennustaidetta, mutta Savolainen rohkaisee meitä ajattelemaan totuttua laveammin. Kun ymmärrämme arkkitehtuurin myös rakennustaitona, osaamme katsoa ympärillemme avoimemmin. 

Savolainen kirjoittaa innostuneesti ja innostavasti, oman tutkimuksensa ja laajan lukeneisuuteensa pohjalta. Teos vastaa kysymykseen, kuinka tutkia kadonneita taloja. Läpi teoksen lukija oppii ymmärtämään arkkitehtuuria osana käytössä olevia materiaaleja, työkaluja ja tekniikoita – oli sitten kyse kivikirveistä, hirsirakennustekniikoista tai betonista. Teoksessa vieraillaan maallisissa ja pyhissä rakennuksissa ja rakennukset asetetaan osaksi muuttuvia maisemia – lukija oppii rakennetun ympäristön lukutaitoa. Savolainen myös kirjoittaa arkkitehtuurin ja arkkitehdit osaksi suomalaista nationalismia ja modernia Suomea. Sankariarkkitehtejäkään ei unohdeta, mutta heitä ei aseteta kaapin päälle vaan osaksi ammatillista jatkumoa. Erityisen ilahduttavaa on naisarkkitehtien esiin nostaminen. Heistä ei vielä tiedetä samassa määrin kuin naiskuvataiteilijoista, mutta odotettavissa on lisää tutkimusta.           

Savolainen ja valokuvaaja Aleks Talve ovat tehneet saumatonta yhteistyötä. Kuvitus tukee kirjoitettua sisältöä, mutta kuvituksella on myös itsenäinen arvonsa. Talven valokuvat ovat nautittavan kauniita.     

Teos on mitä ajankohtaisin, ja Savolaisella on meille painava viesti. Elämme keskellä purkuvimmaa samalla kun meillä on käytettävissämme yhä enemmän tietoa purkamisen ja uudisrakentamisen ilmasto- ja ympäristökuormasta. Savolainen haluaa saada meidät ymmärtämään, mitä voimme oppia esivanhemmiltamme kestävästä rakentamisesta. ”Arkkitehtuurin historia ja rakennetun ympäristön aikakerrostumien lukutaito on olennaisempaa kuin pitkiin aikoihin”, tekijä toteaa. Historiankirjoituksella, mukaan lukien arkkitehtuurin historia, on tunnetusti monenlaisia ulottuvuuksia. Se, että voimme oppia jotain menneisyydestä, ei ole niitä vähäisempiä.

Kunniamaininta: Kaarina Koski, Marko Lamberg, Kirsi Kanerva, Anu Korhonen (kirjoittaneet ja toimittaneet): Pohjoiset painajaiset. Pahojen unien kulttuurihistoria (Gaudeamus)

 Teos valaisee yhtä aikaa oppineesti ja mukaansa tempaavasti painajaisunien ja niiden näkemisen ja tulkitsemisen historiaa läpi vuosisatojen keskiajalta 2000-luvulle ja osoittaa suomalaisen historian tutkimuksen rohkeuden tarttua mitä erilaisimpiin aiheisiin. Tarkastelun painopiste on pohjoisessa Euroopassa, mutta käsittelyä laajennetaan välillä kauemmaksikin. Teoksen päätekstit ja laatikkotekstit muodostavat monipuolisen kokonaisuuden, jonka laatimiseen on toimittajien lisäksi osallistunut laaja, useita aloja edustava asiantuntijajoukko. Teos on huolellisesti kirjoitettu ja toimitettu. Kirjoittajat valaisevat painajaisten luonnetta yhtäältä yleisinhimillisenä ilmiönä ja toisaalta niiden kulttuurisidonnaisuutta – kukin aika tuottaa sille tyypillisiä unia ja unien selityksiä. Lukijassa herää historiallinen empatia samalla kun hän oppii painajaisista tieteellisen tutkimuksen kohteena – minkälaisista lähteistä painajaisia voidaan löytää, miten kuvauksia voidaan tulkita ja millaisia merkityksiä unille on eri aikoina annettu. Kirjoittajat osoittivat, kuinka unet ja niiden tulkitseminen kertovat yhteiskunnallisista ja kulttuurisista murroksista – kuten muuallakin yhteiskunnassa, yksilöityminen ja tieteellinen selittäminen ovat ottaneet paikan unien ymmärtämisessä. Teosta luonnehtii näkemys painajaisista aineettomana kulttuuriperintönä – unien kautta jokainen meistä liittyy yleisinhimilliseen jatkumoon.                                      

Kunniamaininta: Marjaliisa ja Seppo Hentilä: Oikeusvaltion etuvartiossa. Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1925–1952 (Siltala)

Ester ja K. J. Ståhlbergin kaksoiselämäkerran toinen osa käsittelee pariskunnan elämää ja työtä K. J. Ståhlbergin presidenttikauden jälkeen. Presidentti-instituution rakentaminen oli ollut pariskunnan yhteinen projekti, mutta Hentilät osoittavat, että työ jatkui myös vuoden 1925 jälkeen. Sujuvasti kirjoitettu teos on esimerkki onnistuneesta kaksoiselämäkerrasta, jossa huomio kiinnitetään tasapuolisesti kummankin osapuolen yhteiskunnalliseen toimintaan. Tasapaino aikakauden yleisen kehityksen ja henkilöiden kuvauksen välillä säilyy läpi teoksen. Ståhlbergit kunnostautuivat suomalaisen oikeusvaltion puolustajina, K. J. poliitikkona ja lainvalmistelijana, Ester kirjailijana ja kansalaisjärjestöaktiivina, aggressiivisiakin hyökkäyksiä vastaan. Erityisesti Esterin monipuolisen elämäntyön valottaminen on tervetullutta, koska se on ollut varsin vähän tunnettua. Ansiokasta on myös Ståhlbergien perhe-elämän sekä pariskunnan henkilökohtaisten piirteiden ja keskinäisen suhteen eläytyvä ja empaattinen kuvaaminen. Henkilökohtainen elämä asetetaan sekin onnistuneesti laajempiin yhteyksiin. Nykypäivän lukijalle on silmiä avaavaa lukea, kuinka maamme ensimmäinen presidenttipari joutui tekemään ansiotyötä vanhuuteen saakka ja sinnittelemään muiden suomalaisten tavoin läpi pula- ja sota-ajan niukkuuden. Säädynmukaisesta elämästä oli pidettävä kiinni ja lasten ja lastenlasten selviytymistä tuettava. Ståhlbergien kaksoiselämäkerta rikastuttaa suomalaista henkilöhistoriallista tutkimusta, mutta demokratian ja oikeusvaltion puolustajista kertova teos puhuttelee myös ajankohtaisuudellaan.

Historian Ystäväin Liitto on jakanut Vuoden historiateos -palkintoa vuodesta 1973 alkaen. Lisätietoja: Palkintolautakunnan puheenjohtaja prof. Tiina Kinnunen tiina.s.kinnunen@oulu.fi